torstai 23. elokuuta 2012

Kaappineuloja

Olen kaappineuloja ja pysyn siinä ainakin vielä hetken. Miehenä minun ei ole helppoa kertoa jollekulle, että harrastan neulontaa. Tiedän muutamia, jotka nauroivat muille miehille, jotka kertoivat silittävänsä vaatteensa itse. Tämä saa minua aina harmistumaan, että nyky-yhteiskunnassakin sukupuoliroolit ovat edelleen voimissaan. Onneksi kuitenkin on alettu pitää neulovia miehiä normaalina. Koulussa on opittu, että tytöt tekevät tekstiilitöitä ja pojat tekevät puutöistä yms. Kuulemani mukaan nykyään on vapaampaa valita, kumpaa haluaa.

Onneksi perheeni ei pitänyt kummallisena, kun aloin neulomista/virkkaamista silloin nuorena. Sen sijaan äitini tuki ja antoi neuvoja. Siskoni tilasi useita virkkattuja kolmiohuivieja minulta kavereilleen. Joka kerralla siskoni kaverit ohottelevat kolmiohuivia ja halusivat heti tilata minulta.

Joskus joku voi kysyä, osaanko neuloa. Joskus jostain syystä vastaan, etten osaa. Jos vastaan, että osaan, niin vähättelen taitoani. Saatan sanoa, että osaan neuloa vain ainaoikeaa. Jälkeenpäin sitten minua nolottaa ja mietin, miksen kertonut suoraan asian oikean laidan.

Eräänä päivänä kerroin neulontaa harrastavalle (naispuoliselle) kaverilleni, että harrastan neulomista. Hän suhtautui hyvin. Hänestä oli kivaa, että miehetkin neulovat. Onneksi kerroin, koska voin aina kysyä häneltä neuvoja neulonnasta ja/tai langoista. Usein kysymme toisiltamme mielipiteitä jostakin ohjeesta. Minulla on onnea, että minulla on neulontaa harrastava kaveri. Olen kuullut, että monilla on se ongelma, ettei heillä ole kaveria, joka harrastaisi neulontaa. Kunpa löytyisi vielä mieskaveria, joka harrastaisi neulontaa. :)

Eräänä päivänä laitoin kuvan neulomastani puserosta Facebookin kädentaitajien ryhmään. Kaverini joutui houkuttelemaan minua pitkään. Pelkäsin muiden reagointeja neulovaan mieheen. Pelko osoittautui turhaksi. Aika moni kehui, että neulon. Oli mukavaa huomata, ettei minun tarvitse hävetä taitoani.

Moni kavereistani ei tiedä asiasta ja en tiedä, milloin voin olla täysin avoin asian kanssa. Kadehdin aina jotakuta, joka neuloo julkisella paikalla esim. odotustilassa. Jonakuna päivänä olen valmis olla täysin avoin asian kanssa ja en välitä muiden mielipiteistä.

Löysin kivan artikkelin äijien virkkausilloista. Hienoa, että lankakauppias järjestää äijävirkkausiltoja. Toivottavasti muualla ryhdytään järjestää tällaisiä iltoja, jotta miehet rohkenevat näyttäytyvät neulojina.

3 kommenttia:

  1. Minusta on ihanaa, että olet löytänyt asian mistä olet aidosti kiinnostunut. Elämä olisi tylsää, jos ei olisi mitään itseään kiinnostavia asioita. Epäilin kerran, että siskoni 8v.poika ei osaisi virkata. Hän oli niin vihainen minulle, kun en uskonut hänen taitoihinsa. Tajusin, että mulla oli alitajunnassa sellainen pinittynyt ajatusmalli sukupuolirooleista, vaikka olen aina ajatellut toisin. Niin, on ihanaa tukea siskon poikaa, joka rakastaa pianoa, käsityötä (ompelee, virkkaa, askartelee), taidetta, puutarhan hoitoa (teki mulle ihanan kukkakimpun). Ihmisiä on todella monenlaisia -olkoon tyttö tai poika. Ole vaan ihan oma itsesi ja kudo vaan julkisella paikalla.

    VastaaPoista
  2. Itse olen saanut oppinut neulomiseen tasaisesti isältä ja isänädiltä ja taisi äitikin alussa poimia pudonneita silmukoita ekassa työssä, jos töiltään ehti. Isäni osaa taidon vaikkei olekaan elämässään juuri ennättänyt maatalon töiltä neuloa. Aina olen pikkuisen tuntenut ylpeyttä, että juuri isäkin on opetellut taidon.

    Minusta on hienoa, että neulot!

    VastaaPoista
  3. Jotenkin sitä pitää omaa harrastustaan niin luontevana ja arkisena asiana, että ei ole edes tajunnut, että on neulojia, jotka neuloo kaapissa. Toivon kovasti, ettei niin tarvitsisi olla! Neulovia miehiä on maailmalla kovasti paljon (omia suosikkejani ovat mm. BrooklynTweedin Jared Flood, Franklin Habit, Asplund knits), meillä Suomessa on varmana näitä kaappineulojia jonkun verran. Mahtavaa, että perustit blogin, ja tervetuloa nettineulomaan :) (Itse mietin monesti omaa isää, joka virkkasi ihan älyttömän hienosti patalappuja pienenä, muttei koskaan jatkanut harrastusta. Harmi! Omaa siskonpoikaa, 1 v., on jo perehdytetty lankojen maailmaan, omaa lankaakin hänellä jo on :D)

    VastaaPoista