Miesten Ruotosukat

Tänään tsekkasin blogiani ja tajusin, että olen kirjoittanut vain yhtä tekstiä tänä vuonna, joten on aika korjata tilannetta ja tässä tulee tämän vuoden toinen postaus.

Päätin neuloa nämä "Ruotosukat" itselleni heti kun näin nämä sukat Novitan Sukkalehdestä. Alkuperäiset sukat olivat vaaleampia kuin nämä. Päätin, etten osta uusia lankoja, vaan käytän minulla olevia lankoja. Pengoin lankalaatikkoni läpi ja käsiini tarttui Musta Seiska Veikka ja Sininen Veikka Raita. Pelkäsin, että niistä tulisi liian tummia. Onneksi niistä tuli hyvännäköisiä mielestäni.

Ruotosukat

Nämä sukat ovat olleet ahkerassa käytössä.

Ruotosukkien jujuna on se, että ne näyttävät kirjoneulesukilta, mutta eivät ole. Tavallaan ovat valekirjoneulesukkia. Kuviot syntyvät nostetuilla silmukoilla. Tämä menetelmä on kätevä, sillä kuvio syntyy helposti, eikä tarvitse stressata lankojen sotkeentumista. Nyt minulla on valtavasti ideoita, mitä voisin tehdä nostetuilla silmukoilla. Toivottavasti joku päivä voin julkaista omaa ohjetta.

Joululahjat osa 2 ja rikkoutunut uuden vuoden lupaus

Uutena vuonna tein uuden vuoden lupausta, että bloggaan useammin ja vastaan ahkerasti lukijoiden kommenteihin. No, tämän vuoden ensimmäinen teksti ilmestyy vasta nyt maaliskuussa. Ehkä ensi vuonna pitää luvata, että aion pitää taukoa bloggaamisesta, niin silloin postauksia syntyy roppakaupalla. ;) No, onhan loppuvuosi aikaa, ehdin vielä pitää lupausta.

Tämä lahja on jälleen kerran kummitytölle, täytyyhän neuloa jotain joululahjaksi kummitytölle. :) Tämän lahjan aloin neuloa lokakuun lopussa. Aloittaessani olin hiukan paniikissa, ehdinköhän saada tätä valmiiksi jouluun menneessä. Panikoin ohuen langan, melko ison työn ja kirjoneulonnan (ensimmäistä kertaa!!) takia. Huoli oli turha, sillä mekon neulominen sujui yllättävän nopeasti. Välissä oli jopa kuukauden pituinen tauko,

Kun selailin Novitan lehteä ja ensisilmäyksellä tiesin heti, että tämän neulon kummitytölleni. Jännitti hieman, sillä en ole ennen neulonut kirjoneulosta. Toki olen aiemmin neulonnut "valekirjoneuletta". Loppujen lopuksi tämän mekon kuviot sopivat hyvin kirjoneulonnan vasta-aloitteilijalle, sillä ei tarvinnut vaihtaa lankaa joka toisella silmukalla ja kuviot olivat isoja.

Piparimekon ohjetta löysin Novita Talvi 2013-lehdestä. Se on jotenkin kivan perinteistä ja silti ajatonta. Lanka on tuttu Nalle.

Mekon ja kirjoneuloksen alku

Valmis Piparimekko 

Lähikuva mekon kauluksesta

Lähikuva kirjoneuleesta.

Kiitoksia ystävälle, joka oli apuna nappien valinnassa :)

Piparimekon takapuoli

Tältä näyttää mekon sisäpuoli

Kummityttöäni kiinnosti enemmän lahjanaruista kuin lahjapakettien sisällöistä. :) Mekko oli vähän iso kummitytölle, mutta syksyllä varmaan sopii paremmin. Sitä paitsi mekko ei ole vielä kovin käytännöllistä kun ei silloin vielä kävellyt.

Opin paljon kirjoneuleesta ja tuijoitin paljon videoita, miten vaihtaa lankoja niin, ettei langanjuoksut ole liian kireitä. Kun pääsin kiinni jujusta, niin kirjoneulonta alkaa olla mukavampaa. Huomasin tykkääväni kirjoneulonnasta. Rohkenen varmaan tarttua seuraavaksi vaikeampiin kuvioihin. Minusta tämä mekko on paras työni tähän menneessä. :)