Kaappineuloja

Olen kaappineuloja ja pysyn siinä ainakin vielä hetken. Miehenä minun ei ole helppoa kertoa jollekulle, että harrastan neulontaa. Tiedän muutamia, jotka nauroivat muille miehille, jotka kertoivat silittävänsä vaatteensa itse. Tämä saa minua aina harmistumaan, että nyky-yhteiskunnassakin sukupuoliroolit ovat edelleen voimissaan. Onneksi kuitenkin on alettu pitää neulovia miehiä normaalina. Koulussa on opittu, että tytöt tekevät tekstiilitöitä ja pojat tekevät puutöistä yms. Kuulemani mukaan nykyään on vapaampaa valita, kumpaa haluaa.

Onneksi perheeni ei pitänyt kummallisena, kun aloin neulomista/virkkaamista silloin nuorena. Sen sijaan äitini tuki ja antoi neuvoja. Siskoni tilasi useita virkkattuja kolmiohuivieja minulta kavereilleen. Joka kerralla siskoni kaverit ohottelevat kolmiohuivia ja halusivat heti tilata minulta.

Joskus joku voi kysyä, osaanko neuloa. Joskus jostain syystä vastaan, etten osaa. Jos vastaan, että osaan, niin vähättelen taitoani. Saatan sanoa, että osaan neuloa vain ainaoikeaa. Jälkeenpäin sitten minua nolottaa ja mietin, miksen kertonut suoraan asian oikean laidan.

Eräänä päivänä kerroin neulontaa harrastavalle (naispuoliselle) kaverilleni, että harrastan neulomista. Hän suhtautui hyvin. Hänestä oli kivaa, että miehetkin neulovat. Onneksi kerroin, koska voin aina kysyä häneltä neuvoja neulonnasta ja/tai langoista. Usein kysymme toisiltamme mielipiteitä jostakin ohjeesta. Minulla on onnea, että minulla on neulontaa harrastava kaveri. Olen kuullut, että monilla on se ongelma, ettei heillä ole kaveria, joka harrastaisi neulontaa. Kunpa löytyisi vielä mieskaveria, joka harrastaisi neulontaa. :)

Eräänä päivänä laitoin kuvan neulomastani puserosta Facebookin kädentaitajien ryhmään. Kaverini joutui houkuttelemaan minua pitkään. Pelkäsin muiden reagointeja neulovaan mieheen. Pelko osoittautui turhaksi. Aika moni kehui, että neulon. Oli mukavaa huomata, ettei minun tarvitse hävetä taitoani.

Moni kavereistani ei tiedä asiasta ja en tiedä, milloin voin olla täysin avoin asian kanssa. Kadehdin aina jotakuta, joka neuloo julkisella paikalla esim. odotustilassa. Jonakuna päivänä olen valmis olla täysin avoin asian kanssa ja en välitä muiden mielipiteistä.

Löysin kivan artikkelin äijien virkkausilloista. Hienoa, että lankakauppias järjestää äijävirkkausiltoja. Toivottavasti muualla ryhdytään järjestää tällaisiä iltoja, jotta miehet rohkenevat näyttäytyvät neulojina.

Punatulkku-sukan edistyminen

Minun oli pakko otttaa kuvan tästä sukasta. Olen ylläytynyt, että olen ollut niinkin ahkera ja sain sukan niin pitkälle illan aikana. Yleensä olen aika hidas neulomaan. Kantapää on valmis. Tässä käytin vahvistettua kantapäätä. Neuloin vahvistettua kantapäätä eka kerran, joten olen aika tyytyväinen siihen. :)

Nyt menen nukkumaan, että saan unia ennen töihinmenoa, onneksi huomenna on iltavuoro. :)

Vielä on kesää jäljellä

Ihanaa kun ulkona on lämmintä ja aurinkoista.  Se ei ainakaan nopeuta neulomisprojektien etenemistä. :) Vielä on kesää jäljellä, mutta välillä syksy on ajatuksissani. Edessä oleva syksy sai minua aloittamaan sukkien neulomista. Nämä sukat tulevat lämmittämään jalkojani tulevana syksynä ja talvena.

Lanka on Novitan 7 veljestä Linnut Punatulkku. Punatulkku-lanka saa minua tuntemaan oloni kotoisaksi. Luultavasti johtuu siitä, että lapsena usein seurailen keittiön ikkunasta punatulkkujen touhuja lintulautalla. Tuskin maltan odottaa sukkien valmistumista.

Tässä sukan alkuosa ja lankakerä

Lähikuva sukan alkuosasta

Terveisin, Lankapoika

Hei!

Blogissani on ollut hiljaista, kun olen ollut kesälomalla. Nyt alkaa arki. Olen väsynyt vielä lomailusta, mutta nyt energiaa riittää. Kesälomalla en ole ehtinyt neuloa paljon. Nyt sormiani syyhyttää päästä neulomaan. Kesälomalla olen ollut lapsuudenkotona sekä purjehdusleirillä. Pakko sanoa, että olen saanut inspiraatioita luonnosta ja merestä/saaristoista. Olen saanut ideoita, mutta niistä kerron lisää lähiaikoina.

Nyt aion tehdä sukat loppuun, joita olen aloittanut kuukausia sitten. Näiden sukkien ideoina on kaksi eri liukuvärilankaa kerroksittain. Kun aloitin neuloa sukat, aloin epäröidä, eihän ne sovi toisiinsa. Päätin jatkaa kuitenkin. Onneksi jatkoin, sillä kun työ eteni, sukat alkoivat näyttää hyviltä. Opin, että ei pidä heti tuomita, vaan pitää kokeilla rohkeasti. Joskus kokeilu voi tuottaa mahtavia töitä tai sitten epäonnistuneita töitä. Epäonnistuneista töistä on myös hyötyä, koska niistä oppii jotain. Täytyyhän löytää aina jotain positiivista. :)

Tässä liukuvärilangat:

Zauberball Stone Washed

Zauberball Créme of Chocolat

Keskeneräiset sukat, mutta antavat kuvan siitä, millaisia tulevat olemaan.

Menenpäs tästä sitten neulomaan ja nauttimaan aurinkoisesta ilmasta. Toivottavasti saan ne valmiiksi viikon sisällä.